Koska kulunut vuosi on ollut aika haipakkaa, ei ole ollut paljon aikaa kirjoitella tänne blogiinkaan. Tässä siis kevään kuulumiset pikapyrähdyksenä!
Alkuvuonna oli koulussa vähemmän opetusta, enemmän käytännön harjoittelua. Arjessa tämä tarkoitti vähemmän istuskelua tunneilla, enemmän istuskelua koneen ääressä terapiasuunnitelmia hioen. Oli muuten aikaavievää hommaa, koska en ole aikaisemmin niin pitkiä sepustuksia saksaksi kirjoitellut, vaan saksankieliset naputteluni ovat olleet noin tekstiviestin mittaisia.
Onneksi ohjaajani suhtautui varsin rennosti kielioppivirheisiini. Välillä jopa mietin, jättikö hän ne kokonaan korjaamatta, koska niitä ei monta ollut per sivu. Sitten muistin, että voihan sitä kirjoittaa kökköä kieltä ihan ilman kielioppivirheitäkin. Näyttökokeessa sitten sain todeta, että en tosiaankaan ajattele ja kirjoita vielä tarpeeksi nopeasti. Kokeen terapiasuunnitelmasta piti karsia kaikki turha pois, eikä siihen varatut kaksi tuntia riittäneet siltikään. Ei voi todeta kuin, että ensi kerralla sitten menee jo paremmin.
Lisäksi pääsimme vanhemman vuosikurssin potilaiksi äänenkäyttöterapiaan. Tätä terapiaa minun pitää jatkaa vielä ainakin kesän ajan, koska äänenkäyttöni todettiin varsin surkeaksi. Ilmeni siis, että hartiani ovat heikot, ryhti tästä johtuen huono eikä ääni kantaudu ulos parhaalla mahdollisella tavalla. Koska terapeuttina toimin esimerkkinä potilailleni, ryhti ja äänen kulku ääniväylässä täytyy parantaa. Toki puheterapeuttina sitä puhuu myös koko työaikansa ja koska tämänhetkinen puhetekniikkani ei ole lähelläkään ergonomista, täytyy äänenkäyttöä hioa jo ihan työergonomiankin takia. Mielenkiinnolla odotan, miten terapia muuttaa ääntäni.
Toki ehdimme pääsiäisenä vähän mökkeilläkin, varsin lumisissa maisemissa kuten näkyy. Ohjelmassa oli talvilajeja, jäiden liikkeiden seurantaa, mattojen valintaa sekä pientä lingvististä työprojektia. Vastoin yleisiä periaatteitani, olen hommaamassa mattoja mökille. Räsymatot vain sopivat suomalaiseen maisemaan niin hyvin.
Seuraavaksi pääsemmekin mökille vasta suomalaisittain loppukesästä, joten alkukesän heleät yöt jäävät tänä vuonna kokematta. Sen sijaan toiveissa on kärsiä Keski-Euroopan helteistä ja tulla poimimaan talven mustikat mökkikylän metsistä sitten, kun ne ovat kypsät.
Loman jälkeen alkoi taas uusi luku meidän perheessä. Mies aloitti pendelöinnin kodin ja Zürichin välillä, koska sai työtarjouksen Sveitsin toimistolta. Työtarjous sinänsä ei ollut ohittamaton, vaan sen jälkeiset mahdollisuudet saivat meidät kallistumaan pendelöinnin kannalle. Hänellä on kuitenkin tarkoitus tehdä töitä viikottain kotitoimistolta käsin, joten ei tämä nyt niin suuri sokki tainnut ollakaan kuin, miltä se jossain välissä vaikutti.
Kyllähän se vähän harmittaa, että edelleenkään ei voida asettua aloillemme, vaan seuraava jännitysmomentti on edessä kahden vuoden sisään. Moinen epävarmuus vaikuttaa niin moneen, kuten Leenakin juuri kirjoitti. Pohdinnassa olisi ostaa rullaverhot naperon huoneeseen. Pimentäisivät valoisat kesäaamut mukavasti, mutta luultavasti siis vain seuraavan kahden kesän ajan. Ostaako vai ei?
Kesä kuluu siis opintojen merkeissä. Kesäkuussa on vuorossa ensimmäinen logopedinen harjoittelu ihan oikealla vastaanotolla. Tätä odotan jo kovasti, vaikka pelkäänkin, että saksaksi työskentely vetää minut ihan piippuun. Onneksi ei ole vaihtoehtoja, vaan on mentävä tulta päin!
Lähetä kommentti